Big girls cry when their hearts are breaking

Blogi on pitänyt pientä hiljaiseloa, muttei ole ollut fiilistä kirjoittaakkaan.. Laran lopettamisesta ei ole vielä kovin kauaa aikaa, eikä sitä osaa käsittää eikä ymmärtää.. Juuri äskön se oli vielä täällä ja tuli joka päivä portille vastaan kun tulin kotiin.. <3 Nyt se kuitenkin on poissa ikuisesti ja ikävä painaa.. Muistelen hetkeä, jolloin Lara tuli mulle, se oli tähänastisen elämäni paras päivä, ihka oma ihana koira! Lara otti minut heti emännäkseen ja siitä alkoi meidän yhteinen vaikea taival, josta aion muistella vain hyviä kohtia. Muistoja on paljon, harmillista on, että niitä ei tule enään lisää.. <3

Lisäksi mieltä kalvaa kun piti muuttaa pois kotoa iskän luota ja se satuttaa niin paljon, että sydän repeää rinnasta irti. Olin niin onnellinen kun ehkä kuukausi sitten mietin omaa tilannettani ja tajusin, että minulla on ihana perhe ja tykkään asua isäni kanssa ja Reijo pääsee joulukuussa armeijastakin. Tämä piti olla viimeinen vuosi iskän kanssa saman katon alla ja minun piti ottaa siitä kaikki ilo irti.. Niin ne tilanteet muuttuu ja nyt asun kavereilla ja Reijon vanhemmille olisi tarkoitus muuttaa jossain vaiheessa.

Laran ensimmäinen päivä meillä

Päivä päivältä tuska helpottaa, muttei katoa koskaan.. 

Tallilla ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Maastossa käyty välillä ja siihen se melkein jääkin. Kenttä ollut jo yli kuukauden käyttökelvoton. Tosin nyt se on ihan vähän kuivunut, niin serkkuni Nelli tuli tänään sinne kävelemään vähän papalla ja ihan vähän ravia. Ehkä minäkin voisin Oskun juoksuttaa siinä joku päivä tulevalla viikolla, jos nyt ei ala satamaan! Toivotaan parasta. Oskunkin jalat on taas kunnossa karkureissun jäljiltä, onneksi! (: Jos nyt vähän ilmat paranisi ja pääsisi taas kunnolla heppailemaan ja saisi kuvaajan niin blogi heräisi taas eloon!

Goodbye my loyal friend..

R.I.P Lara 17.10.2014

 Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan! <3

Ehkä ensi elämässä
kaksin olemme taas tässä
aivan hiljaa, juuri näin
lähekkäin..

When I’m sleeping
When I’m dreaming wide awake
I got the feeling
That I’ll never get you out of my mind..

Kulta pieni mä tahtoisin ottaa sinut taas syliin ja puhaltaa pahan pois, että kaikki olisi taas hyvin.

Hyvää matkaa rakas! <3 En ikinä unohda meidän yhteisiä hyviä enkä huonojakaan hetkiä. Meillä oli yhteistä aikaa liian vähän.. Mamma ja isi rakastaa sua Lara aina, sun on nyt paljon parempi siellä <3

Rakkaat lähtevät

- jää tyhjä tila

muistojen asua.

Iloisia uutisia!

Nyt on virallista, paperit tehty ja kaikkien nimet alla! Tästä lähin minä siis omistan 50%  papasta ja 25% Oskusta! Ja mitään kuluja tästä ei minulle synny, eikä tarvinnut maksaa mitään nimellisarvoa tästä "kaupasta". Vitsi, että voi ihminen olla onnellinen <3 Tästä meidän tulevaisuus alkaa entistä ehompana!

Monipuolista liikutusta ja paljon uusia kuvia!

Perjantain sain Katjan mukaan maastoilemaan ja voi vitsi molemmissa poneissa oli virtaa kun pienessä kylässä! Osku käyttäytyi suurimman osan ajasta nätisti, vaikka olikin virtaa. Pappa taas sai ihme energia piikkejä ja vei mua ihan 6-0 :D Normaalisti kun Osku lähtee laukkaan tai raviin niin Pappa ottaa muutaman askeleen ravia ja se on siinä. Eilen se sitten päätti oikein kunnolla lähteä aina kun Osku lähti! Jalat alle vaan ja pää alas ja laukassa kaikki ihme pomput ja pukit. Ihan hölmö poni(: Otettiin muutama hyppykin tiellä kun laitettiin siihen pieni estee kaadetuista puista. Maasto meni hyvin, ja kaikki selvittiin hengissä kotiin ilman mitään pahempaa. Ponit oli vaan vähän energisiä!

Pelottava matto!

Tänään lauantaina sain Jennyn mukaan tallille! Taluteltiin poneja pihalla ja juostiin siinä niiden kanssa. Saatiin sitten idea laittaa siihen sellainen kavaletti korkuinen este josta juostiin yli ja hienosti ponit nosteli jalkoja! Sitten Oskun kohdalla korotettiin sitä hieman ja minä vaihdoin riimun suitsiin ja kypärä päähän ja selkään. Otin hetken sileällä erilaisia juttuja, kuten pohkeenväistöä pihalla ja sitten pompittiin sitä estettä muutama kerta ja sitten vielä sileellä muutamat laukat ja loppuraveja. Käynnit kävelytin Oskun maasta käsin samalla kun Jenny talutteli pappaa.

Osku on niin suloinen tässä!

Aina ei mee jalat niin kun pitäisiä :D

Poni lähti kaukaa...

..ja tässä lopputulos :D

<3

Sitten oli Jennyn vuoro tulla papankanssa juosten sitä kavaletti korkuista "estettä". Osku meni tarhaan ihmettelemään yksikseen. Pappa oli selvästi laiskempi ja koitti vaan kiertää sen tai juosta suoraan läpi. Sitten kun ei meinannut millään onnistua muutaman hyvän jälkeen niin minä tulin papan kanssa juosten vielä muutaman kerran ja lopetettiin sitten yhteen tosi hyvään ja sitten pääsi pappa taas kävelytykseen.

Sunnuntaina mentiin taas ja minä ratsastin Oskulla vähän pihalla käyntiä ja ravia ja muutamat laukat  ilman satulaa ja Jenny talutteli samalla pappaa siinä. Osku oli kauheen energinen ja sellainen, että koitti juosta vaan alta pois. Kumpa kenttä kuivuisi äkkiä niin päästäisiin taas treenaamaan! Oskulla on paljon huonompi kunto kun ei olla 3 viikkoon päästy treenaamaan yksin eikä myöskään Heidin valvovan silmän alle. Ollaan päästy vaan maastoilemaan joku kerran tai pari viikossa. Menee hyvä työ hukkaan jos jatkuu tälläisenä. Oskulla kunto ja lihaksisto menee vaan huonommaksi ja oppimat asiat painuu unholaan tuoreesta muistista..

Kuulumisia puhelin kuvilla

Nyt on siis ponit jo ollut pidemmän aikaa pienellä liikutuksella kun missään ei oikein pääse liikkumaan. Onneksi sentään perjantaina päästiin juoksuttamaan Osku kunnolla kentällä ja sunnutaina käytiin siellä maastossa.

 Maanantaina mulla oli muuta tekemistä niin en käynyt tallilla ollenkaan. Tiistaina tehtiin jänniä Oskun kanssa. Kenttä oli vielä sen verran märkä etten sinne viitsinyt mennä, enkä halunnut maastoon lähteä yksin tuulisella säällä vapaapäivän jälkeen. Niinpä päätin ottaa Oskun naruun pihalle ja totuttaa sitä erilaisiin asioihin!

"hhyyyyi mitkä kärryt!"

Ensin otin heinäpaalista pienen palan sitä valkoista muovia siitä päältä. Sopivasti oli tuulinen sää niin ei tarvinnut kuin pitää sitä kädessä niin se lenteli siinä tuulen mukana. Siihen Osku ei pahemmin sanonut mitään kun se heilui siinä naaman edessä. Kyljen vieressä se oli hiukan jännempi muttei edelleenkään liian jännä. Osku yritti vain syödä sen! :D
Sen jälkeen se kädessä vedin koko hevosen läpi ilman ongelmia, ainoastaan päässä Osku ei siitä tykännyt. Saman tein ikean sinisen ison kassin kanssa ja sitä myös lisäksi ravistelin kova äänisesti Oskun vieressä. Sekään ei ollut kovinkaan pelottava. Paitsi sitten kun käveltiin ja se  heilui Oskun silmä kulmassa, mutta silloinkin vain yksi askel reippaammin ja se oli siinä(:

Laitoin sitten ikea pussin roikkumaan oveen, siten että se heiluu itsekseen tuulen mukana ja sitten käveltiin sen ohi. Siitä Osku ei pahemmin välittänyt, paitsi taas sillon jos se oli Oskun takana/sivulla,että näki vain sivu silmällä heilahduksen.

Poniselfie papan kanssa! :D

Lopuksi otettiin vielä sateenvarjo sitä availin ja heiluttelin ja koskin joka paikkaan Oskusta jne. Siitä se ei oikeestaan sanonut mitään. Ainoastaan katsoi epäuskoisena kun avasin aina puoleen väliin ja takaisin kiinni, siten että se heilui koko ajan ja piti kovaa ääntä. Selvittiin siis aika hyvin Oskun kanssa! Mitään pahoja säikähtämisiä ei tullut  ja Osku yritti syödä tai no maistella kaikkia mitä käytettiin harjoituksissa:D

Ei yhtään jännitä kahiseva ja heiluva ikean kassi kun on ruokaa (;

"Jos mää tästä haistelen, ku en millään haluis tulla tästä oviaukosta"

"Kunhan juksasin! Hei tässähän on tää ihmeellinen varjo mitä pidit mun pään päällä!"

Kesäisiä kuvia part.1

Täällä Porvoossa on nyt ollut aika tummaa pilveä,sadetta ja kylmää! Ajattelin nyt julkaista hieman kesäisempiä kuvia piristämään itse kunkin mieltä (:
Eli tässä nyt jonkin verran "kesäisiä" kuvia, joita en vain ole vielä julkaissut tänne blogin puolelle! (:

Tämmönen kaveri pomppas renkaasta kun aloin purkamaan esteitä..