Osku-pohdintaa..

Aloin tossa ihmettelemään ja miettimään Oskua ja sen ogelmia, kehitystä ja kaikkea mahdollista.  Ja heti aluksi tässä tulee olemaan paljon tekstiä..
Silloin kun aloin käymään tuolla, elokuussa 2013,  niin en melkein koskaan edes noussut Oskun selkään. Ensimmäinen syy oli kun halusin saada ensin luottamusta. Toinen syy lännensatula.. Ja kolmas se hieman jännitti vaikka Osku olikin sellainen että kun ihminen oli selässä niin ei liikkunut millään minnekkään suuntaan.. Seisoi vain paikallaan.. Muistan ensimmäisen kerran kun menin Oskulla niin seisoin nurkassa sen kanssa 10 min koska se ei halunnut liikkua. Lopulta sain sen kävelemään muutaman askeleen eteenpäin. Sen jälkeen aina tallilla käydessä juoksutin,irtojuoksutin, irtohypytin,opetin ihmisen väistämistä, seuraamista ja kaikkea muuta maastakäsin juttuja ja välillä käytiin maastossa. Silloin Osku oli ihan kamala maastossa, ei kuunnellut mitään, pukitteli ja jouduttiin käyttämään suoraa kumi olympiaa. Ja jouduin hankkimaan uudet suitset joissa on myös turpahihnat kun muuten se vain avasi suun ja sillä tavalla ei tuntenut pidätteitä..

Sitten aloin enemmän ratsastamaan Oskulla ensin maastossa lännensatulalla.Ratsastusta hankalaloitti kun lännensatula johon ei saanut tarpeeksi lyhyitä jalustimia.. Sitten käytettiin papan satulaa niin ratsastin vielä  enemmän. Osku alkoi liikkumaan jo vähän paremmin ratsastaja selässä, ja vaihdettiin jo kuolaimetkin normi kolmipaloiksi. Sitten Katja tuli ensimmäistä kertaa kokeilemaan Oskua ja tykkäsi heti. Osku alkoi enemmän ja enemmän hyväksymään ihmisen selässään ja meni jo käyntiä hyvin ja ravia ja laukkaakin maastossa(: Sitten alkoi taas ongelmat.. Osku ei suostunut liikkumaan eteenpäin ratsastajan kanssa vaan saattoi peruuttaa kenttää ympäri jopa kierroksia, maastossa ei tälläistä ongelmaa ollut. Keskityin tietenkin sitten enemmän kenttätyöskentelyyn ja menin satulalla ja ilman. Osku alkoi kulkea eteenpäin kentällä jo käynnissä. Raippaa en käyttänyt enkä usein vieläkään kun siitä se vaan suuttuu ja ei ainakaan liiku tai sitten pukittaa.

Tarpeeksi kärsivällisesti kun yritin niin Osku alkoi kentälläkin menemään jo käynnissä ja ravissa, vaikka olikin vähän tönkköä aluksi. Käytiin edelleen ainakin kerran viikossa maastossa ja maastatyöskentelyä  ainakin kerran viikossa. Treenattiin itseksemme lisää  ja sitten päätettiin Katjankanssa kokeilla hypätä Oskulla kun ei sillä ollut ikinä hypätty. Heitin Katjan selkään ja hypyt meni aika hyvin! Hyppäsin itsekkin lopuksi vielä vähän. Oskulla on vaan paha tapa jos on este 20-40 cm niin se ei välttämättä edes hyppää sitä vaan potkii puomin vaan pois.. Kun este nousee 50--> niin sitten hyppää jo sen. Aluksi hypätessä kovin tahmea mutta innostuu aika pian.

Tämä oli kyllä tosi hyvä hyppy!

Hypättiin muutamia kertoja kun Osku todella tykkää siitä puuhasta!Kentällä Osku alkoi jo ravaamaan ja kävelemään paremmin, ei peruutellut tai pysähdellyt omiaan ja laukkasikin, tosin yleensä vain ennen estettä kun ei osannut apuja ollenkaan. Maastossa pysyi jo paljon paremmin käsissä ja ei pukitellut läheskään niin paljon! Sitten tuli päiväksi ekaa kertaa lunta niin hevoset sai kengät ja hokit (Oskulla ei ole ikinä ollut kenkiä). Lumet suli aika nopeasti pois mutta annettiin kenkien ja hokkien olla. Kengityksen jälkeen Osku alkoi kavioita ottaessa viskomaan jalkaa pois.. Etu jaloilla asia korjaantuu usein kun vaan nostaa jalkaa ylöspäin mutta välillä se alkoi nojaamaan ihan kunnolla siihen jalkaan joka oli ilmassa. En koskaan päästänyt kaviota alas kun nojasi tai riuhtoi vaan putsasin kavion äkkiä ja laskin maahan kun rauhouttui. Takajalkojen kanssa ei ole niin helppoa kun enemmän voimaa painaa vastaan ja saattoi alkaa kävellä sivulle niin oli pakko päästää irti.. Muuten Osku on hoitaessa tosi kiltti.

No sitten tuli ne pakkaset kun oli vettä maassa ja kaikki jäätyi ihan peilijääksi ja lunta tuli.. Sitten tuli tilsakelit eli ratsastus oli aika pois suljettua silloin ja Osku oli pelkällä kävelytyksellä 2-3 viikkoa.. Eihän siitä mitään tullut, alkoi näykkimään, jyräämään päälle ja käyttäytyi muutenkin tosi huonosti! Onneksi välissä suli   niin päästiin kunnolla maastoon ja kokeiltiin maasto esteitäkin ja meni hyvin!  Kun tuli uudet pakkaset niin kenttä oli kuiva eikä jäätynyt niin pääsi menemään kentällä ja Osku meni paremmin jo kun pääsi taas treenaamaan kentällä. Sitten siinä tuli treenattua kentällä ja maastossa ja tehtiin maastakäsin juttuja.

Sitten Heidi tuli ensimmäisen kerran pitämään tuntia ja Osku oli tosi jännittynyt! Siksi mentiin vain käyntiä ja pysähdyksiä. Sitten seuraavan viikon lauantaina mentiin maastoon pitkästkä aikaan! Hepat oli ihan tosi nätisti! Siitä lähtien olen mennyt Oskulla ilman satulaa ja mennyt paljon paremmin. Nyt ollaan oltu jo Millan ja Heidin opissa jo 3-4 vkoa kai? Ja Osku menee jo käynnin rentona, pysähdykset aika hyviä, ympyrää se on alkanut vähän jo tajuamaan ja ravi-käynti siirtymiset menee jo aika hyvin. Mutta tärkeintä mulle on että se on rentona ja se onnistuu parhaiten ilman satulaa, koska satula on vähän väärän kokoinen ja itse rentoudun paremmin ilman satulaa. Kavioiden otossa on edelleen ongelmia mutta ei niin paljon kun ennen. Sitten Osku on keksinyt että ei pysy paikallaan kun nousee selkään vaan lähtee kävelemään.. /: Sitä pitää treenata..

Tälleen lopuksi yhteenvetona voin sanoa että Osku on kehittynyt aika huimasti! Alussa ei liikkunut mihinkään ratsastajan kanssa, maastossa pukkiteli ja vei ratsastajaa koko ajan. Esteitä ei ollut ikinä hypännyt. Nyt 5kk myöhremmin Osku menee kentällä käynnin ja ravin hyvin, laukka vähän hakusessa kun ei osaa hyvin apuja. Hyppää aika hyvin esteitä, ei vaan ole nyt hypätty kun ollaan keskitytty koulupuoleen. Osaa ympyrän alkeet, pysähdyksen osaa, joskin aina ei malta pysyä paikallaan, käynti-ravi siirtymiset menee hyvin.  Joskus koittaa ravissa ns. puskea kuolainta vasten mutta se korjaantuu pidätteellä. Mutta mikä tärkeintä ei peruuttele eikä pysähtele itsekseen!
Maastossa ei ole tullut YHTÄKÄÄN pukkia moneen moneen kertaan, ei säiky niin paljon, pysyy käsissä  hyvin ja jos ei niin saa kiinni viimeistään 10 askeleen jälkeen. Hyppää myös pieniä maastoesteitä. Uskaltaa mennä jo vähän matkaa ilman pappaa eikä muutenkaan pelkää niin paljon maastossa enään.
Hoitaessa edelleen on se kavion putsaus juttu mutta sekin jo parempi ja sitä selkään nousemista pitää treenata.!
Olen kyllä TOSI ylpeä tosta vauvahepasta! <3

Kiva jos jaksoitte edes joku lukea loppuun asti! :D Mielipiteitä  postauksesta otetaan vastaan! Ja jos on vinkkejä/kritiikkiä joihinkin juttuihin niin saa sanoa ihan vapaasti! (: