maanantai 29. joulukuuta 2014

Olevinaan tuuppailua, baanailua ja vieraileva ratsastaja

Lauantaina menin Oskun kanssa kentällä pitkästä aikaa ihan satulalla ja yritettiin ihan kunnolla tehdä töitä. Kenttä tosin on osittain jäässä niin on aika iso alue poissa pelistä. Menin ensin käynnissä koko kenttää sitten laitettiin se puoliksi renkailla ja laukkaa otin taas koko toisen pitkän sivun pituisia pätkiä.




 Osku oli, niinkuin arvelinkin, unohtanut opeteltuja asioita ja oli vähän hämillään avuista. Oikeassa kierroksessa voltit ja ympyrät meni käynnissä ja ravissa hyvin. Vasemmassa kierroksessa volteilla ja ympyröillä Osku koitti puskea ulospäin. Ravissa Osku oli muutenkin aika malttamaton ja koitti juosta alta pois. Vasen laukka nousi hyvin, oikeaa ei saatu ollenkaan..




Oltiin juuri saatu kesällä ja syksyllä Osku melkeen yhtä vahvaksi molemmin puolin, nyt oikea taas niin heikko, että Osku nostaa oikean kierroksen ympyrälläkin vasemman laukan. Sen suhteen ollaan siis taas lähtöpisteessä. Niinkuin monen muunkin asian kanssa.



Hetken kentällä pyörimisen jälkeen mentiin ottamaan muutama laukka pätkä maastoon yhdelle tielle. Osku meinasi jopa kerran lähteä käsistä kun kotiin päin tultiin laukassa, mutta kilttinä ponina kuunteli minua onneksi.Annoin Oskun tosin välillä mennä hieman kovempaakin. Otettiin tiellä loppuraveja ja käynnit myös. Käyntien aikana tuli pyöräilijä tietä pitkin ja se oli pelottava! Peruutettiin Oskun kanssa ojaan, syvään ojaan, onneksi vaan takajalat sinne tippui ja Osku pääsi itse ponnistamaan ylös. Sitten Reijo tuli meidän viereen ja pyöräilijä pääsi ohitse Oskun tarkasti valvovan silmän alla. Sitten tuli vielä naapurin heppa vastaan ja se päätti alkaa peruuttaa Oskua päin ja siitä Oskun ei sitten yhtään tykännyt. Lopulta naapurin heppa pääsi jatkamaan matkaa, mutta Osku oli ihan sekaisin. Steppaili vaan, valkuaiset vilkkui eikä malttanut yhtään kävellä. Päätin mennä hetkeksi kentälle kävelemään lisää pitkin ohjin jolloin Osku rentoutui ja rauhoittui, johon oli hyvä lopettaa.









Maanantaina Milla oli pitkästä aikaa tallilla mun kanssa ja ratsasti Oskun. Oli kiva nähdä itse maastakäsin ponski töissä. Osku meni ihan hyvin ja Millakin taisi tykätä ponista! Tarkemmin voitte lukea täältä  Millan blogista ! Tässä muutama kuva heidän menosta joita Reijo otti.



perjantai 26. joulukuuta 2014

Villit ponit ja katkenneet ohjat


Seuraa johtajaa!

Tänään lähdettiin Violan kanssa maastoilemaan aamusta. Oli aivan täydellinen sää, aurinko vilkuili jostain kaukaa, pikku pakkanen ja luminen maa! Reijo otti meistä muutamia kuvia alkumatkassa ja meni sitten ottamaan vähän maisemakuvia kun me jatkettiin matkaa.





Ponit oli tosi energisiä ja  Oskua sai ihan kunnolla pidellä. Onneksi Osku kuuntelee ratsastajaa hyvin, eikä lähde kovinkaan usein ryöstämään vaikka ihan hyvin voisi.  Pappakin ehti pukittaa ainakin 7 kertaa alle kilometrin matkalla! Sitten otettiin laukkaa loivaan ylämäkeen, pidin Oskun rauhallisessa laukassa. Viola ja P tuli meidän perässä laukassa, sitten kuuluu jotain epämääräistä ääntä  ja P juoksi irti meidän viereen. Se oli ilmeisesti taas vetänyt omat isot kivat rodeot ja Viola oli muksahtanut alas. Olin juuri saamassa sitä kiinni niin se ampaisi toiseen suuntaan. Viola koitti estää sen kulun, mutta se vaan juoksi suoraan ohi eikä Viola saanut sitä kiinni.






Lähdettiin kävelemään kotiin päin ja koitettiin samalla soittaa Reijolle, että onko poni tullut kotiin. Eihän meille kukaan tietenkään vastannut niin lähdettiin tallille päin, Viola kävellen. Osku oli tosi kuumana kun näki Papan juoksevan pois, mutta hän ei päässyt. Käyntiin ei malttanut ollenkaan siirtyä, ravaili käynti vauhtia koko ajan pikku askelilla. Vähän antoi ohjaa tai pohjetta niin koitti ampaista perään täysillä. Voin olla kyllä ylpeä ponista kun se kuuntelee niin hyvin ratsastajaa! <3 Oskuhan olisi meinaan voinut lähteä millon vaan perään, ei silloin ratsastaja paljoa selässä hetkauta.




Energinen 7 v vanhus! Tässä se on jo tulossa lenkiltä omistajiensa kanssa ja sitten lähti meidän kanssa maastoon! :D


Siellä se Pappa oli tallipihassa Reijon kanssa,ohjat katki. P oli ehtinyt syödä  kaikki isot limput ja leivät lintujen ruokinta puusta. Vaihdettiin sille uudet ohjat (jotka oli muuten vikat varaohjat) ja lähdettiin jatkamaan. Nyt ponit oli paljon rauhallisempia, mutta silti riitti virtaa. Oskullakin pystyi menemään ihan rauhallista laukkaa pitkiä pätkiä suoralla ja pienissä ylämäissä. Pappakaan ei pukittanut enää kertaakaan! Osku oli aivan mahtava ratsastaa sillä toisella yrityksellä. Reagoi pohkeeseen hyvin, ei edes yrittänyt lähteä täysiä vaan meni rauhallista laukkaa, kuunteli istuntaa ja ohjaa hyvin! Takaisin päin tullessa kun otettiin loppuraveja niin pystyi antamaan pidempää ohjaa niin kuin aina kentälläkin ja poni vaan venytti kaulaa ja jolkotteli eteenpäin. Loppukäynnitkin tultiin pitkin ohjin.



Puhelin kuva, mutta oli pakko ottaa kun niin hieno maisema oli, tosin ei se tässä kuvassa niin hieno ole.

Tallille kun päästiin, riisuttiin ponit ja ajaltetiin heittää loimet selkään ja kävelyttää vähän, että hiki kuivuisi. Ei tarvitsisi ihan hiestä märkänä ulos jättää. Tietenkin olin toisen loimen unohtanut kotio niin sai sitten P käyttää loimena autosta löytynyttä Harald Hirmuinen vilttiä, joka aikoinaan oli Laralla käytössä takakontissa. Aika sopivasti Harald käytti  Harald Hirmuinen-vilttiä!






Maasto oli tosi hyvää treeniä Oskulle kun piti monta kertaa alas selästä ja ottaa kaviokoukulla molempien kaviot tyhjiksi. Tähän mennessä Oskulla on noustu selkään vaan kentällä tai pölkyllä ja TOSI harvoin maastossa kun Katja on halunnut jotain marjoja käydä välissä syömässä. Kavioita ei ole otettu koskaan missään muualla kun pölkyllä ja nyt antoi tosi nätisti maastossakin. Lisäksi Oskulla on ongelmia kärsivällisyyden kanssa. Saa joka kerta kiinnittää tarkkaa huomiota joka paikassa, että ei nouse selkään jos liikkuu sentinkin. Nyt oli hyvää treeniä siis kun piti laskeutua selästä, putsasta molempien kaviot paakuista ja nousta takaisin. Olen kyllä ylpeä ponista kun ei yhtään temppuillut kummankaan toimenpiteen aikana kertaakaan!<3

tiistai 23. joulukuuta 2014

Humpuuttelua talvisissa maisemissa.

Nyt tänne Porvooseenkin on satanut pieni lumipeite, tallilla taisi olla noin 5 cm lunta. Kunpa ne nyt pysyisi joulun yli edes! Tänään oli pieni pakkanen, mutta silti tarpeeksi kylmä, ettei tullut tilsoja, ainakaan kovin pahasti. Enemmän poneille suli kavioihin sellaiset jäiset klimpit, jotka kyllä lähti aika hyvin pois.  Ratsastuksen aikana molemmilta riitti, että otti kerran pois ja sitten tietty ennen ratsastusta ja jälkeen.



Menin molemmilla ilman satulaa pikku humpuuttelua kentällä.
Papalla vaan käyntiä enimmäkseen pitkin ohjin. Hetken ohjat kerättynä ja muutama hassu voltti  ja ympyrä tehtiin molempiin suuntiin. Pappa oli todella laiskalla päällä, ei kuunnellut pohjetta yhtään. Laiskuuden lisäksi se oli myös kovin itsepäisellä päällä, ei kuunnellut muita apuja kun pysäytys apuja tai ääniä (yllätys sinänsä ponilta joka haluaa vaan olla ja syödä).



Mitähän kiinnostavaa siellä aidan vieressä maassa oli.. ?

Nähtävästi jossain kaukaisuudessakin on jotain kovin kiinnostavaa.. :D


 Oskulla sitten otin kaikki askellajeja ja vähän väistöjä ja muuta. 
Osku oli tosi energinen ja ei millään malttanut tehdä mitä pyysin, etenkään ravissa. Oskun mielestä olisi pitänyt mennä vaan täysiä ja mietti sitten miksi kaadutaan.
Oskulla on selvästi avut unohtunut ja se teki taas samaa kun viime vuoden elokuussa, jolloin sitä alettiin ratsastamaan. Nimittäin pukittaa pohkeesta.. Heti kun vähän puristi pohkeella niin se pukitti pienen pienen pukin. Se onneksi loppui sitten kun kolmannen kerran siirryttiin raviin.
Laukkaa sai yrittää 6 kertaa ennen kuin onnistui. Ensin se vain otti muutaman askeleen ja alkoi sitten riuhtomaan päätä tai tekemään niitä 5 cm maasta minipukkeja. Lopulta onneksi saatiin yksi laukka pitkäsivukin vasempaan kierrokseen. Siihen oli hyvä lopettaa ja ottaa loppuravit ja käynnit.
Kävin Oskua taluttelemassa ratsastuksen jälkeen vähän maastossa, poni oli niin pörheänä että! Ravaili siellä vierellä kaula ylhäällä kaarella, korvat pystyssä ja pörisi kun mikäkin näyttelyori! :D
Siitä olisi tullut hyviä kuvia, mutta olin liikenteesä yksin kun Reijo siivosi tarhaa.










sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Hevosten pikkujoulukännit

Tosiaan tänään siis kävi kengittäjä heittämässä kengät ja hokit hepoille jalkoihin.  Nyt pääsee ainakin maastoilemaan ja nyt kun on pakkasta niin kentällekkin ainakin käyntityöskentelyä tekemään.
Ponithan aina kengitetään rauhoitettuna, ollaan todettu se hyväksi keinoksi, etenkin Oskun kohdalla. Eikä se ole niin vaikeaakaan, kun saa haettua reseptillä sellaisen lääke ruiskun millä vaan laitetaan litkua kielen alle. Sitten kestää 30 min, ettäs se alkaa vaikuttamaan. Lisäksi poneille riittää yksi ruiskullinen puoliksi, eli 1.5ml per heppa. Olihan ne molemmat ponit vuorollaan aika tokkurassa, mutta Osku piristyi jo sitten kun pappaa kengitettiin ja Pappakin  oli jo täysin hereillä kun saivat heinät 2 aikaan.



Oskulla saatiin etusiin viime talvella käytetyt kengät vielä laitettua, mutta taakse piti laittaa ihan uudet kengät. Osku nyt saa sitten ympäri vuoden pitää kenkiä tästä lähtien, kesällä ehkä kuukaudeksi otetaan pois ja silloin Osku saa enemmän olla laitumella ja vaan rentoa liikutusta. Sillä kuluu kaviot todella paljon, edestä varpaat kuluu ihan olemattomiin, ei jää siihen ollenkaan sitä seinämää. Nytkin kengittäjä vaan vähän pystyi ottamaan siitä edestä pois, pihdeillä tosin ei ollenkaan. Oskulla oli myös vasemmassa etukaviossa joku vanhan paiseen jälki. Takajaloista Osku kuluttaa tosi paljon ulkoreunaa eikä siitä saanut millään otettua yhtään, sisäreunasta piti vähän raspata(ei tule mieleen oikeaa sanaa), että sai kaviot tasaiseksi.


Väsy poni



Papalla saatiin kaikkiin jalkoihin vielä viime vuotiset kengät. Papalla on ihan Oskun vastakohta kaviot. Ne kasvaa hyvin, ja kuluu taisaiseti joka paikasta. Etujaloissa Papalla oli kunnon seinämä edessä, sai pihdeillä kunnolla leikata pois kaviota. Viime vuoden takakengät meni Papalle ihan suoraan ilman suurempia muokkauksia.

Pappa odottamassa vuoroaan.


Osku oli hetken tarhassa vielä väsy, mutta piristyi nopeasti.


Nythän tosiaan Reijo on päässyt kotiin takaisin, niin saan kyytejä tallille useammin (etenkin nyt kun on loma tammikuuhun asti). Ja lisäksi saa kuvaajankin aina mukaan!  Ja tämän postauksen kuvat on puhelimella otettu kun kamera jäi kotiin.