One year !

Tänään meillä tuli tosiaan vuosi yhteistä aikaa Oskun ja papankanssa! Aika on mennyt hurjan nopeasti ja Osku on kehittynyt mielestäni hyvin! Tässä postauksessa palataan ajassa taakse päin ja käydään läpi meidän historiaa. Eniten esiintyy Osku koska sen kanssa olen enemmän touhunnut kun on rastsutettu jne! Jos et ole pitkän tekstin ystävä niin kannattaa jättää lukeminen tähän:D Tässä postauksessa on tekstiä todella paljon!

Muistan päivän kun mentiin Jeminan kanssa kokeilemaan hevosia. Ei tiedetty Oskun tasosta mitään ja papasta vain se, että se on vanha ratsastuskoulu hevonen. Otettiin hevoset hoidettavaksi ja huomattiin, että molemmat on kilttejä hoitaa. Päädyttiin siihen, että Jemina menee ensin Oskulla ja minä papalla. Ratsastuksen myötä selvisi, ettei Oskulla ole varmaan kun käyty selässä ja ehkä vähän kävelty. Se ei liikkunut millään eteenpäin, vaivoin Jemina kumminkin sai sen eteenpäin. Raviin Osku lähti muutamat kerrat itse ja sitten oli ongelma, että miten tämä hevonen pysähtyy! Osku oli siis täysin osaamaton nuori hevonen tuolloin. Pappa oli normaali jukuripää vanhus. Meni käynnin,ravin ja laukan, mutta asetuksista ja taivutuksista ei ollut tietoakaan.

Pappa

Pappis

Jemina kävi kanssani muutamat kerrat tallilla ja sitten aloin käymään itse. Siitä sitten alkoi Oskun maastakäsin työskentely pätkä! Tehtiin pelkkiä maastakäsin harjoituksia muutama kuukausi. Välillä käytiin maastossa, mutta ei tosiaankaan usein koska Osku lähti siellä vain käsistä ja  pukitteli ja kaikkea muuta. Sain päivä päivältä enemmän luottamusta välillemme ja ymmärrystä. Huomasin kun irtohypytin Oskua ensimmäisiä kertoja, että se hokasi todella nopeasti hyppäämisen idean ja hyppäsi ihan hyvällä tekniikalla. Papalla hyppäsin itse välillä ja se oli niin laiska, niin laiska. Meni matalienkin esteiden yli siten, että sentti jalkoja alemmas niin tippuisi!

Sitten hyppäsin kentällä ekoja kertoja koeratsastuksen jälkeen Oskun selkään. Oli siellä toki käyty  siten, että ilman varusteita talutin Jeminaa. En vaatinut Oskulta mitään muuta kun, että kävelisi eteenpäin. Sekin oli aluksi liikaa vaadittu ja tuntui lähes mahdottomalta tehtävältä. Kärsivällisesti jatkoin yrittämistä ja onnistuin. Sen jälkeen pyysin ravia ja sitäkin harjoittelimme pitkään ja hartaasti. Aloimme käydä enemmän maastossa ja vaihdoimme suorat kumi olympiat, että saisi edes kiinni jotenkin. Maastossa siis sai heti kiinni kun lähti käsistä, mutta pukit jatkui yhä. Eikä Osku suostunut menemään papan edelle ja jos pappa oli liian pitkällä edellä niin Osku pysähtyi ja alkoi pukittelemaan ja hyppimään jonka jälkeen lähti kiitolaukkaa papan luo.

Jatkoimme kentällä ja maastossa treenaamista. Sitten kun näytti jo ihan ookoolta niin Osku keksi peruuttamisen. Osku ei suostunut liikkumaan eteenpäin kentällä vaan peruutti ja peruutti koko ajan. Taluttajan kanssa suostui liikkumaan, mutta ilman  vain peruutti. Maastossa ei tätä ongelmaa ollut, joten keskityttiin enemmän maastossa käymiseen. Sitten alettiin kokeilemaan taas kentällä, että onko muutosta tullut ja mentiin ensin kenttää ympäri taluttajan kanssa. Sen jälkeen taluttaja käveli vain vieressä. Lopulta jätettiin taluttaja kokonaan pois ja Osku taas käveli itse kenttää ympäri ja raviakin meni taas.  Kun työ sujui jo aika hyvin niin hypättiin ekoja kertoja Oskulla ja meni yllättävän hyvin! Se on selvästi puuha josta Osku tykkää, heti kun pääsee hyppäämisen makuun mukaan muutaman esteen jälkeen! Pitää itse vielä hioa  omaa hyppytyyliä!

Katja ratsastaa oikean puoleisessa kuvasssa

Sen jälkeen meillä tuli aika hyvä pätkä, käynti ja ravi onnistui kentällä. Opeteltiin pysähtyminen kentällä. Maastossa pukit väheni selvästi, vaihdettiin jopa kuolaimet normaaleiksi kolmipaloiksi! Vaikka kuolaimet vaihtui niin Osku oli jo oppinut, että ihminen päättää milloin pysähdytään ja sen sai aina maastossa hyvin kiinni! Pysähtyminen alkoi toimimaan hyvin kentällä. Aloin tekemään joka viikko siten, että aina kun mahdollista niin liikutin Oskun 4krt/vko. Yksi maastopäivä, yksi kenttäpäivä, yksi maastakäsin päivä. Sitten jäi vielä se yksi päivä ja se usein meni maastoillessa. Hypättiin ensimmäistä kertaa pieniä maastoesteitäkin hepoilla ja voi vitsi, että etenkin Osku nautti siitä puuhasta!

Tammikuussa 2014 me saatiin Oskun kanssa kaksi ikiomaa opettajaa! Milla ja Heidi, molemmat kävivät 2 sunnuntaita peräkkäin joka kuukausi. Millan ja Heidin silmän alla alettiin aluksi opettelemaan Oskun kanssa ympyrää ja pysähtymisiä treenattiin lisää. Lisäksi tietenkin koitettiin saada Osku rennoksi kun jännittyi joka kerta kun otti ohjat käteen! Aluksi mentiin vain pelkkä käyntiä ja tehtiin käynti harjoituksia. Sitten huomattiin, että satula on huono ja siksi varmaan jännittää.  Mentiin n. kuukausi ilman satulaa ennenkuin löydettiin uusi.

Helmikuussa treenattiin kerran tai pari viikossa kentällä ympyrää, pysähtymisiä. Uuden satulan kanssa Osku ei enää jännittynyt. Alettiin kentälle menemään myös paljon ravia ja Osku alkoi toimimaan ihan hyvin. Hiihtoloma kun tuli niin mentiin melkein pelkkää maastoa ja se oli iso moka! Osku otti niin paljon takapakkia siitä. Kentällä ei tehnyt mielellään mitään, pysähtymiset ei onnistunut, ympyrällä koitti puskea pohkeen läpi. Ravia meni todella löysästi jos edes meni. Heidi ratsasti Oskun maaliskuun alussa ja meni käynnissä pieniä pätkiä pohkeenväitöä ekaa kerta. Aloin sitä harjoittelemaan ja kaikkea muuta kentällä. Siitä alkoi pitkä kentällä olo jakso.Tässä vaiheessa jopa joudun ostaa bootsin etusiin kun kolhi niin pahasti jalkoja. Ei etujalat ehtinyt alta pois.

Kentällä alkoi sujumaan aika hyvin niin päästiin taas maastoilemaan kunnolla. Kenttä työ parani koko ajan ja alettiin kunnolla harjoittelemaan pohkeenväistöjä ja laukkaa molempiin suuntiin!

Keväällä/alkukesästä sain innostuksen alkaa ratsastamaan papankin  ainakin kerran viikossa kunnolla. Tähän mennessä olen ratsastanut papalla aina vaan jotenkin löysästi ilman kamoja kentällä jne. Huomasin papan olevan oikeasti aika hyvä ratsastaa! Etenkin tempon vaihtelut ravissa on hyvät, etenkin hidas  ravi! Lisätty on vähän huonompi muttei huonoin kumminkaan! Oskun opetukseen lisättiin, joka viikkoinen liinassa juoksutus ihminen selässä. Oikea laukka oli niin paljon heikompi, ja sen sai hyvin liinassa nousemaan.

Pappa

Pappis<3

Heinäkuussa ja elokuussa huomasi jo selvästi oikean laukan parantuneen Oskulla ja molempiin suuntiin laukkaa pystyi jo säätelemään hiukan. Aloin vaatimaan laukassa enemmän, juuri kokoamalla laukkaa vähän välillä ja ratsastin kunnolla kulmiin. Aikaisemmin haettiin vain sitä, että Osku laukkasi eteen reippaasti ja laukka pyöri. Nyt kun laukka oli jo siten hyvä Oskulta pystyi alkaa vaatimaan enemmän laukassa. Väistöt käynnissä menee jo aika hyvin jos ite on  tarkka ja ottaa takapään mukaan ja ravissa vähän huonommin, mutta silti ihan ok. "Avotaivutusta" on muutamat kerrat menty siten, että ihan yli taivuttaa tarkoituksella. Huomaa, että lihaksia tullut lisää kun Osku on selvästi nyt alkanut vähän kokeilemaan ja olemaan paljon reippaampi. Itse pysyy tarkkana niin hyvä heppa tulee!
Hypätty on jonkin verran, eikä Osku yritä enään edes kiertää samalla tavalla.

Pappa on enimmäkseen lomaillut kesällä kun ollut niin kuumaa, välillä ollut maastossa mukana tai viileinä päivinä päässyt kentälle rennosti töihin. Papalle siis aika hyvä kesä kun saa vain lomaille (;

Hassua miettiä, että siitä on jo vuosi kun aloin käymään heppojen luona! aika menee tosi nopeasti! Mutta on kyllä ponit ollut tosi positiivinen yllätys ja sitä kautta kun opettaa Oskua, oppii myös itse. Ja papan kanssa oppii miten vanhan hevosen kanssa eletään. Milloin uskaltaa liikuttaa, kuinka rankasti jne. Toivottavasti mulla on vielä monta vuotta edessä näiden ihanuuksien kanssa! <3