sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Pientä hiljaiseloa tulossa

Näin heti aluksi Hyvää Naistenpäivää kaikille söpöille tammoille toivottaa komeat ponipojat!;)
Blogi tosiaan jää nyt hetkeksi vähän hiljaiseloa elämään kun kenttä taas huonona joten maastoillaan vaan ja harjoitellaan Oskun kanssa sitä yksin maastossa menoa. On tyhmä kirjoittaa aina samaa selitystä maastoilusta, kun ne lähes aina menee samalla kaavalla. Blogi heräilee paremmin eloon taas kun kenttä alkaa olemaan parempi ja pääsee siinä tekemään perusjuttuja. Toki teen tässä joku päivä sen 20 lukijan erikoispostauksen, joo se on vähän venähtänyt tiedän, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan!
Meidän Facebook-sivua päivittelen silti vaikka blogiin en kirjoittelekkaan. Sieltä voi seurata meidän menoja, sinne usein tulee päivitettyä kuvien kera (:



Torstai ja perjantai meni hepoilla lomaillessa ku Oskulta puuttui kenkä. Lauantaina päästiin jo maastoon Violan kanssa ja ponit oli taas ihan yltiö energisiä. Viola sai taas karjua Papalle kun se pukitteli yms. Eikä Pappa taas vaihteeksi malttanut kävellä. Kieltämättä se poni on aika komean näköinen kun menee häntä ylhäällä, pää valppaana ja nostelee kunnolla jalkoja! Normaalisti se löntystelee pää maata hipoen ja ei nostele jalkoja yhtään, jonka takia kompasteleekin.
Osku oli ihan oma perus itsensä, otettiin muutama ihan kunnon laukkapätkä. Annoin pohkeet, nousin ylös ja heitin ohjat ja kädet eteen jolloin hevosella oli ihan vapaa tila juosta ja sitten mentiin ja kovaa. Silmät vaan vuosi, mäen ylhäällä Osku oppiensa mukaan hidasti itse raviin.
Lenkissä meni 30 min ja ponit silti litimärkiä. Laitettiin loimet selkään ja käytiin maastakäsin vielä taluttelemassa maastossa, että vähän kuivuisivat.



Sunnuntaina serkkuni  Nelli tuli taas ratsastamaan ja mentiin maastoilemaan samalla systeemillä kun viimeksi. Mulla Osku talutuksessa ja Reijolla Pappa+Nelli. Mentiin tällä kertaa järvelle päin jossa on kunnon ylä- ja alamäkiä. Nelli joutui kunnolla töihin kun pitkiä jyrkkiä mäkiä ylös niin piti nousta satulasta irti ja nojata eteen (Nelli piti myös harjasta kiinni)  ja alamäissä nojata kunnolla taakse. Käytiin myös vähän ihan metsässä menemässä pientä kinttupolkua. Lenkkiin meni yhteensä n. puoltoista tuntia. Sai itsekkin siinä liikuntaa kun käveli itse siellä ylämäkeä, alamäkeä,ylämäkeä yms.  Ratsastuksen jälkeen Nelli sanoi,että tosi kivaa oli, mutta  on ihan loppu! Eikös se sillon ole aika hyvin kun kropassa tuntuu, mutta silti oli kivaa? (:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti