Tuntuma hukassa ja kevättä rinnassa

Juuri viime postauksessa ehdin hehkuttaa kuinka Osku malttoi tosi hienosti ja nätisti seistä hetken paikoillaan maastossa vaikka oltiin menossa kotiin päin.. Noo taisin innostua liian aikaisin.
Lauantaina mentiin maastoon ihan vaan siten, että Reijo talutteli Pappaa ja minä Oskua. Pappa ja Reijo meni edelle ja me tultiin perässä, jätin tahalleen pitkän välimatkan. Osku koko ajan ravaili ja steppaili vieressä ja olevinaan säikkyi kaikkea jos sillä pääsis lujempaa menemään. Siinä kohtaa kiitin itseäni, että olin tajunnut laittaa ketjun Oskulle turvan päältä, muuten ei varmasti olisi pysynyt siinä vieressä poni. Tehtiin välillä pysähtymis harjoituksia ja ne sujui ihan kohtuu hyvin aina pienen tempppuilun jälkeen.
Loppu matkasta tuli naapurin heppa vastaan, he väistivät autoa pellolle ja siellä alkoi se sitten hyppiä pystyyn yms. Sitähän arvon herra Osku ei voinut sulattaa vaan hän alkoi itse näyttää omia hienoja liikkeitään. Osku onneksi piti kaikki 4 jalkaa maassa, steppaili vaan ja käänsi perää milloin minnekkin. Alkaa selvästi olla kevättä rinnassa itse kullakin.

Tänään, sunnuntaina, ratsastin kentällä hetken Oskulla. Käynnissä tehtiin niitä kulmia joita Heidin kanssa aina ja siitä väistettiin takaisin uralle. Kulmat meni tosi hyvin molempiin suuntiin, väistöt vaihtelevalla menestyksellä. Tehtiin myös voltteja ja pysähdyksiä. Käynnissä Osku oli ihan ookoosti tuntumalla.

Otin raville ja aloin keventelemään ja samantien hävisi tuntuma koko hevoseen, se vaan koitti kaahottaa pää ylhäällä ja oikein pakeni ohjastuntumaa. Se on jo pitkään ollut vähän tuollainen, ettei oikein tykkää/siedä ohjastuntumaa käyntiä kovemmassa vauhdissa. Olen miettinyt, että kun se on niin herkkä suusta niin sopisikohan Oskulle paremmin kuolaimettomat. Voisi pitää kuolaimettomia etenkin jos koulua aikoo mennä. Ja hypätessä ja maastoon voisi heittää ihan kuolaimet suuhun, kun niissä se tuppaa olemaan toodella innostunut.

Tässä hyvä esimerkki kuva kun poni tappelee tuntumaa vastaan. Se heittelee päätään ja nostaa sen ihan ylös ja menee täysin niinkuin ei pitäisi. Selkä notkolla ja alakaula edellä, eli täysin rennon vastakohta

Todella pieniä pätkiä Osku pysyy tuntumalla ja sitten heti taas pää ylös kun lopettaa esim. asettamisen.

En kauaa ravaillut kun poni oli niin mahdoton mutta hetken kumminkin jonka jälkeen mentiin läheiselle tielle ottamaan muutamat laukat.  Ne meni ihan hyvin vaikkei siinä tiellä oikeaa laukkaa saanutkaan kun ei päässyt tekemään ympyrää yms. Ja jos koitti vaan asettaa oikealle niin Osku heitti perän vasemmalla ihan kokonaan eikä kuunnellut pohjetta ollenkaan.. Voi poni pieni..
Laukkojen jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin kotiin ja päätin kokeilla taas pysähtymistä vaikka ollaan menossa kotiin. En maastossa vaadi kotiinpäin mennessä Oskulta kun paikalla oloa sen aikaa, että lasken kahteen tai kolmeen. Eli tosi lyhyt aika. Tänään ei vaan mennyt niin hyvin kun viimeksi.. 10 minuuttia Osku peruutteli, hyppi pystyyn, peruutti ojaan monesti,viskoi päätä ja koitti mennä ennenkuin malttoi seistä kokonaiset 2 sekuntia paikoillaan. Jonka jälkeen annoin luvan mennä. Miten voi olla, että viimeksi meni niin hyvin ja nyt ihan päin metsiä.. ?

Poni koitti jopa jos saisi peruuttaa kotiin..Arvaatte varmaan, että onnistuko :D

Serkkuni Nelli tuli myös tänään ratsastelemaan. Tällä kertaa mentiin maastoon jossa Nelli ratsasti Papalla Reijon talutuksessa ja mulla oli Osku taas ketjun kanssa talutuksessa ja loimikin oli päällä, hyvin kuivui ratsastaessa tulleet hiet ponilta kun käveltiin loimi päällä maastossa. Nyt poni ei ollut niin villillä päällä kun lauantaina, olihan se jo ratsastettu aiemmin. Kameraa ei ollut mukana kun ei kukaan olisi voinut kumminkaan siellä kuvata.
 Nyt vaan pitää alkaa treenata Oskun kanssa tuota yksin maastoilua lisää ja todella harkita niitä kuolaimettomia.