Rennosti mennään, ei huolta huomisesta!

Tänään tosiaan oli ihan mahti tallireissu! Käytiin ilman satuloita maastossa tunnin kävelylenkki. Viola meni Papalla ja minä Oskulla, lenkki oli niin ihanan rentouttava. Osku vaan muutaman kerran säpsähäteli, ja taas alkoi käyttäytyä yhdessä kohtaa oudosti, mutta  sitten näin ketun joka juoksi edellä. Siitä siis johtui se omituinen käytös tällä kertaa.
Otettiin ihan muutamia kuvia maastosta puhelimella, toivottavasti kelpaavat!

Sitä oli melkein jo unohtanut miten ihanaa ja rentouttavaa on vaan kävellä maastossa ilman satulaa vailla huolen häivää. Antaa hevosen kuljettaa vahvassa selässään sinua paikasta toiseen. Oskuunkin voi luottaa jo sen verran, että menin lähes koko maaston löysin ohjin ja kotiin tullessa pidin ihan ohjien päästä kiinni. Lenkin jälkeen oli niin levollinen ja tyytyväinen olo. Tämä on sitä parasta hevostelua ikinä!

Osku halusi tulla käymään tässä kalliolla vaikka täältä ei minnekkään pääse.