Eläinlääkäri tuli kylään.

Tänään siis eläinlääkäri tuli raspaamaan hevosten hampaat ja antamaan jäykkäkouristuspiikin. Papalla hampaat on ns. aaltoilevaa, joten täytyy raspata useammin. Mutta se on  kuulemma yleistä vanhoilla hevosilla. Oskulla taas on yksi uusi hammas tulossa kohta läpi, joten jos se on normaalia kiukkusempi niin syy löytyy siitä.  Mulla on niin kauhean huono muisti, että puoliakaan en muista mitä lääkäri sanoi. Taisi se mainita myös, että toisella, en muista kummalla on ollut hammaspiikki juuri kuolaimen kohdalla! Onneksi se on nyt poissa niin ei satu siellä enään..

Lisäksi lääkäri katsoi jalat molemmilta päällisin puolin ja ne olivat hyvät. Mahat kuunneltiin eikä kuulunut mitään sivuääniä kummallakaan. Eli nyt hevoset on tuollalailla päällisin puolin terveeksi todettu. Oskun ripulikin johtui siitä, että oli järsinyt kyllästettyä puuta, mutta nyt sekin asia pitäisi olla kunnossa. Lääkäri kyllä sanoi, että heinämääriä  pitää pienentää.. Onhan ne molemmat vähän tuhdissa kunnossa, hups..!

Nyt Oskulla on siis kaviot niin lyhyet, että se on ollut liikuntakiellossa ja siksi saanut olla vain tarhassa. Joskus 2 viikon päästä hepat saa kengät ja sitten taas voi jatkua normaalisti, kentän ja maaston kunnon mukaan liikutus. Tällä hetkellä kenttä on siinä kunnossa, että siinä voisi tehdä käynti ja ravi tehtäviä. Juuri sopivasti kun Oskua ei saa liikuttaa. Toivotaan parasta, että se olisi kunnossa vielä sitten muutamankin viikon kuluttua! Pitäisi päästä Oskun kanssa taas itsenäisesti ja Heidin kanssa treenaamaan melkein 2 kk tauon jälkeen! Mutta palataan taas kun minulla on jotain kertomisen arvoista!

Kuulumisia tallilta ja kanilasta

Tallilla tänään Pappa oli oikea monitoimiponi. Ensin se toimi totutteluponina Reijon äidin koiranpennulle Lumolle. Lumo oli yllättävän rohkea ja tuli ihan lähellekkin ja Pappaakin kiinnosti se pieni harmaa karvapallo joka sitä tuijotteli.

Näin lähellä ne lähimmillään kävivät (:

Nyt Lumo tajusi Oskun ja jähmettyi tuijottamaan!

Sitten Reijo lähti viemään Lumoa takaisin kotiin ja tallille tuli tuttava perhe ratsastamaan. Ensin lapset ratsasteli papalla mun taluttaessa pihaa ympäri, vuorotellen ja lopuksi vielä äitikin nousi kyytiin. Pappa käyttäytyi taas oikein hyvin alkeisratsuna! (:

Osku ei tiedä, pitäisikö nukkua vai olla valveilla :D

Kotona sitten oli edessä kanien kynsien leikkuu ja Hertan harjaus. Kynsien leikkuu meni yllättävän nopeasti ja harjaus ihan yhtä nopeasti. Lopuksi Hertta  sai vielä tutkailla vähän tätä huonetta, mutta se oli niin pelottava, että häkkiin se pian meni takaisin.

Pikainen tilannekatsaus

Blogi siis ei ole ollut nyt hengissä oikeen ollenkaan. Mutta ei ole ollut mitään kerrottavaakaan eikä kuvia. Hepat on lomaillee tosi paljon, maastossa käyty vaan ja taluteltu.  Maastossa molemmilla riittänyt virtaa enemmän kun laki sallii! Osku on päässyt lihomaan ja lihaksia kadonnut, nyt jätettiin siltä kaikki muu pois, vain heinää ja vettä. Onneksi kenttä näyttää siltä, että pian sitä voi käyttää, jos ei ala taas satamaan paljoa. Pappa on päässyt toiminaan alkeisratsuna aika paljon, aikuisille ja lapsille(:

Mulla itselläni on nyt asumisjärjestelmä sellainen, että asun kanien kanssa Reijon vanhemmilla. Kanit on vähän hämillään, että missäs ollaan ja  Hertta etenkin tosi arkana. Kyllä nekin pikkuhiljaa alkaa tottumaan, Niilo varmasti paljon nopeammin kun Hertta.
Täällä toivottavasti voin nyt asustella kunnes muutetaan Reijonkanssa yhdessä jonnekkin vuokralle.
Palaillaan taas! Toivottavasti seuraava postaus olisi kunnollinen postaus kuvien kera! (: 

Big girls cry when their hearts are breaking

Blogi on pitänyt pientä hiljaiseloa, muttei ole ollut fiilistä kirjoittaakkaan.. Laran lopettamisesta ei ole vielä kovin kauaa aikaa, eikä sitä osaa käsittää eikä ymmärtää.. Juuri äskön se oli vielä täällä ja tuli joka päivä portille vastaan kun tulin kotiin.. <3 Nyt se kuitenkin on poissa ikuisesti ja ikävä painaa.. Muistelen hetkeä, jolloin Lara tuli mulle, se oli tähänastisen elämäni paras päivä, ihka oma ihana koira! Lara otti minut heti emännäkseen ja siitä alkoi meidän yhteinen vaikea taival, josta aion muistella vain hyviä kohtia. Muistoja on paljon, harmillista on, että niitä ei tule enään lisää.. <3

Lisäksi mieltä kalvaa kun piti muuttaa pois kotoa iskän luota ja se satuttaa niin paljon, että sydän repeää rinnasta irti. Olin niin onnellinen kun ehkä kuukausi sitten mietin omaa tilannettani ja tajusin, että minulla on ihana perhe ja tykkään asua isäni kanssa ja Reijo pääsee joulukuussa armeijastakin. Tämä piti olla viimeinen vuosi iskän kanssa saman katon alla ja minun piti ottaa siitä kaikki ilo irti.. Niin ne tilanteet muuttuu ja nyt asun kavereilla ja Reijon vanhemmille olisi tarkoitus muuttaa jossain vaiheessa.

Laran ensimmäinen päivä meillä

Päivä päivältä tuska helpottaa, muttei katoa koskaan.. 

Tallilla ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Maastossa käyty välillä ja siihen se melkein jääkin. Kenttä ollut jo yli kuukauden käyttökelvoton. Tosin nyt se on ihan vähän kuivunut, niin serkkuni Nelli tuli tänään sinne kävelemään vähän papalla ja ihan vähän ravia. Ehkä minäkin voisin Oskun juoksuttaa siinä joku päivä tulevalla viikolla, jos nyt ei ala satamaan! Toivotaan parasta. Oskunkin jalat on taas kunnossa karkureissun jäljiltä, onneksi! (: Jos nyt vähän ilmat paranisi ja pääsisi taas kunnolla heppailemaan ja saisi kuvaajan niin blogi heräisi taas eloon!

Goodbye my loyal friend..

R.I.P Lara 17.10.2014

 Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan! <3

Ehkä ensi elämässä
kaksin olemme taas tässä
aivan hiljaa, juuri näin
lähekkäin..

When I’m sleeping
When I’m dreaming wide awake
I got the feeling
That I’ll never get you out of my mind..

Kulta pieni mä tahtoisin ottaa sinut taas syliin ja puhaltaa pahan pois, että kaikki olisi taas hyvin.

Hyvää matkaa rakas! <3 En ikinä unohda meidän yhteisiä hyviä enkä huonojakaan hetkiä. Meillä oli yhteistä aikaa liian vähän.. Mamma ja isi rakastaa sua Lara aina, sun on nyt paljon parempi siellä <3

Rakkaat lähtevät

- jää tyhjä tila

muistojen asua.

Iloisia uutisia!

Nyt on virallista, paperit tehty ja kaikkien nimet alla! Tästä lähin minä siis omistan 50%  papasta ja 25% Oskusta! Ja mitään kuluja tästä ei minulle synny, eikä tarvinnut maksaa mitään nimellisarvoa tästä "kaupasta". Vitsi, että voi ihminen olla onnellinen <3 Tästä meidän tulevaisuus alkaa entistä ehompana!

Monipuolista liikutusta ja paljon uusia kuvia!

Perjantain sain Katjan mukaan maastoilemaan ja voi vitsi molemmissa poneissa oli virtaa kun pienessä kylässä! Osku käyttäytyi suurimman osan ajasta nätisti, vaikka olikin virtaa. Pappa taas sai ihme energia piikkejä ja vei mua ihan 6-0 :D Normaalisti kun Osku lähtee laukkaan tai raviin niin Pappa ottaa muutaman askeleen ravia ja se on siinä. Eilen se sitten päätti oikein kunnolla lähteä aina kun Osku lähti! Jalat alle vaan ja pää alas ja laukassa kaikki ihme pomput ja pukit. Ihan hölmö poni(: Otettiin muutama hyppykin tiellä kun laitettiin siihen pieni estee kaadetuista puista. Maasto meni hyvin, ja kaikki selvittiin hengissä kotiin ilman mitään pahempaa. Ponit oli vaan vähän energisiä!

Pelottava matto!

Tänään lauantaina sain Jennyn mukaan tallille! Taluteltiin poneja pihalla ja juostiin siinä niiden kanssa. Saatiin sitten idea laittaa siihen sellainen kavaletti korkuinen este josta juostiin yli ja hienosti ponit nosteli jalkoja! Sitten Oskun kohdalla korotettiin sitä hieman ja minä vaihdoin riimun suitsiin ja kypärä päähän ja selkään. Otin hetken sileällä erilaisia juttuja, kuten pohkeenväistöä pihalla ja sitten pompittiin sitä estettä muutama kerta ja sitten vielä sileellä muutamat laukat ja loppuraveja. Käynnit kävelytin Oskun maasta käsin samalla kun Jenny talutteli pappaa.

Osku on niin suloinen tässä!

Aina ei mee jalat niin kun pitäisiä :D

Poni lähti kaukaa...

..ja tässä lopputulos :D

<3

Sitten oli Jennyn vuoro tulla papankanssa juosten sitä kavaletti korkuista "estettä". Osku meni tarhaan ihmettelemään yksikseen. Pappa oli selvästi laiskempi ja koitti vaan kiertää sen tai juosta suoraan läpi. Sitten kun ei meinannut millään onnistua muutaman hyvän jälkeen niin minä tulin papan kanssa juosten vielä muutaman kerran ja lopetettiin sitten yhteen tosi hyvään ja sitten pääsi pappa taas kävelytykseen.

Sunnuntaina mentiin taas ja minä ratsastin Oskulla vähän pihalla käyntiä ja ravia ja muutamat laukat  ilman satulaa ja Jenny talutteli samalla pappaa siinä. Osku oli kauheen energinen ja sellainen, että koitti juosta vaan alta pois. Kumpa kenttä kuivuisi äkkiä niin päästäisiin taas treenaamaan! Oskulla on paljon huonompi kunto kun ei olla 3 viikkoon päästy treenaamaan yksin eikä myöskään Heidin valvovan silmän alle. Ollaan päästy vaan maastoilemaan joku kerran tai pari viikossa. Menee hyvä työ hukkaan jos jatkuu tälläisenä. Oskulla kunto ja lihaksisto menee vaan huonommaksi ja oppimat asiat painuu unholaan tuoreesta muistista..