Villit ponit ja katkenneet ohjat

Seuraa johtajaa!

Tänään lähdettiin Violan kanssa maastoilemaan aamusta. Oli aivan täydellinen sää, aurinko vilkuili jostain kaukaa, pikku pakkanen ja luminen maa! Reijo otti meistä muutamia kuvia alkumatkassa ja meni sitten ottamaan vähän maisemakuvia kun me jatkettiin matkaa.

Ponit oli tosi energisiä ja  Oskua sai ihan kunnolla pidellä. Onneksi Osku kuuntelee ratsastajaa hyvin, eikä lähde kovinkaan usein ryöstämään vaikka ihan hyvin voisi.  Pappakin ehti pukittaa ainakin 7 kertaa alle kilometrin matkalla! Sitten otettiin laukkaa loivaan ylämäkeen, pidin Oskun rauhallisessa laukassa. Viola ja P tuli meidän perässä laukassa, sitten kuuluu jotain epämääräistä ääntä  ja P juoksi irti meidän viereen. Se oli ilmeisesti taas vetänyt omat isot kivat rodeot ja Viola oli muksahtanut alas. Olin juuri saamassa sitä kiinni niin se ampaisi toiseen suuntaan. Viola koitti estää sen kulun, mutta se vaan juoksi suoraan ohi eikä Viola saanut sitä kiinni.

Lähdettiin kävelemään kotiin päin ja koitettiin samalla soittaa Reijolle, että onko poni tullut kotiin. Eihän meille kukaan tietenkään vastannut niin lähdettiin tallille päin, Viola kävellen. Osku oli tosi kuumana kun näki Papan juoksevan pois, mutta hän ei päässyt. Käyntiin ei malttanut ollenkaan siirtyä, ravaili käynti vauhtia koko ajan pikku askelilla. Vähän antoi ohjaa tai pohjetta niin koitti ampaista perään täysillä. Voin olla kyllä ylpeä ponista kun se kuuntelee niin hyvin ratsastajaa! <3 Oskuhan olisi meinaan voinut lähteä millon vaan perään, ei silloin ratsastaja paljoa selässä hetkauta.

Energinen 7 v vanhus! Tässä se on jo tulossa lenkiltä omistajiensa kanssa ja sitten lähti meidän kanssa maastoon! :D

Siellä se Pappa oli tallipihassa Reijon kanssa,ohjat katki. P oli ehtinyt syödä  kaikki isot limput ja leivät lintujen ruokinta puusta. Vaihdettiin sille uudet ohjat (jotka oli muuten vikat varaohjat) ja lähdettiin jatkamaan. Nyt ponit oli paljon rauhallisempia, mutta silti riitti virtaa. Oskullakin pystyi menemään ihan rauhallista laukkaa pitkiä pätkiä suoralla ja pienissä ylämäissä. Pappakaan ei pukittanut enää kertaakaan! Osku oli aivan mahtava ratsastaa sillä toisella yrityksellä. Reagoi pohkeeseen hyvin, ei edes yrittänyt lähteä täysiä vaan meni rauhallista laukkaa, kuunteli istuntaa ja ohjaa hyvin! Takaisin päin tullessa kun otettiin loppuraveja niin pystyi antamaan pidempää ohjaa niin kuin aina kentälläkin ja poni vaan venytti kaulaa ja jolkotteli eteenpäin. Loppukäynnitkin tultiin pitkin ohjin.

Puhelin kuva, mutta oli pakko ottaa kun niin hieno maisema oli, tosin ei se tässä kuvassa niin hieno ole.

Tallille kun päästiin, riisuttiin ponit ja ajaltetiin heittää loimet selkään ja kävelyttää vähän, että hiki kuivuisi. Ei tarvitsisi ihan hiestä märkänä ulos jättää. Tietenkin olin toisen loimen unohtanut kotio niin sai sitten P käyttää loimena autosta löytynyttä Harald Hirmuinen vilttiä, joka aikoinaan oli Laralla käytössä takakontissa. Aika sopivasti Harald käytti  Harald Hirmuinen-vilttiä!

Maasto oli tosi hyvää treeniä Oskulle kun piti monta kertaa alas selästä ja ottaa kaviokoukulla molempien kaviot tyhjiksi. Tähän mennessä Oskulla on noustu selkään vaan kentällä tai pölkyllä ja TOSI harvoin maastossa kun Katja on halunnut jotain marjoja käydä välissä syömässä. Kavioita ei ole otettu koskaan missään muualla kun pölkyllä ja nyt antoi tosi nätisti maastossakin. Lisäksi Oskulla on ongelmia kärsivällisyyden kanssa. Saa joka kerta kiinnittää tarkkaa huomiota joka paikassa, että ei nouse selkään jos liikkuu sentinkin. Nyt oli hyvää treeniä siis kun piti laskeutua selästä, putsasta molempien kaviot paakuista ja nousta takaisin. Olen kyllä ylpeä ponista kun ei yhtään temppuillut kummankaan toimenpiteen aikana kertaakaan!<3